Poika sai äidiltään viikonloppuna pienen tabletin.
Ja fiksuna heti ajatteli, että siihen täytyis surauttaa suojapussi.
Niin nätisti pyysi, että tottahan toki sellainen täytyi tehdä vaikka pää löi aika tyhjää.

Mitään uusia materiaaleja en tähän suostunut ostamaan vaan kaiken täytyi olla valmiina.
Vetoketjullisen olisi hän halunnut,
mutta se kaatui sopivan mittaisen puutteeseen.

Illalla facebookin Ompeluelämää -ryhmässä pyysin ideoita ja vinkkejä pussukan tekoon.
Monia sainkin.
Tyhmänä vaan kirjoitin illalla, että yöllä voikin alitajunta tehdä töitä.
Ja sitäpä se teki. Näin unta pussin suunnittelusta ja teosta.
Heräilin ihan jatkuvaan, kun niin ärsytti koko homma.

1-normal.jpg
Mutta yön ajatusten, fb:ssä saatujen ideoiden ja pojan vaatimusten kera
istuuduin limumukin kanssa pöydän ääreen.

Kuvassa näkyvät farkut hylättiin kuitenkin ja tilalle haettiin yläkerrasta
suikale retkipatjaa.

2-normal.jpg
Ja mikäs se semmoinen ompelutyö olisi, johon ei roudarinteippiä tarviisi?

3-normal.jpg
Kun olin vetänyt roudarinteipillä retkipatjan kasaan,
tuli mieleen, että suunnitelmassani pussukka aukesi sivulta.
Ei muuten aukea enää.

Miehen ratkenneista tuulipuvunhousuista otettiin pätkä lahjetta.
Sen ompelin putkeksi.
Pussukan vuorikangas.

Pinkit velourhousut on ajat sitten leikattu shortseiksi
(odottavat kyllä lahkeiden ompelua, mut kun kesä loppui),
niiden lahkeet olivat kuulemma tarpeeksi pinkit ja miellyttävää materiaalia.
Sekin ensin putkeksi ja toisesta päästä kiinni, eli siis pussiksi.

5-normal.jpg
Velourpussin käänsin oikeinpäin, työnsin sisälle retkipatjan palan.
Leikkasin saumavaroilla nyt velourin sopivan kokoiseksi,
kuin myös retkipatjan päät saman mittaisiksi.

Seuraavaksi velour ja tuulipuku oikeat puolet vastakkain nuppineulotettiin.
Tässä vaiheessa kiinnitysmekanismillekin oli vielä ihan eri idea, 
mutta yhtäkkiä huomasin kaivavani laatikosta 
vanhasta repusta leikattuja osia.

"Kelpaako"
"Joo"

6-normal.jpg
Kankaiden väliin reunaan nuppineulalla kiinni
repun hihnaa lenkiksi.
Ja suurinpiirtein keskelle klipsun toinen osa.
Sauman ompelu.


Seuraavaksi sitten hieman harmiteltiin, että olisi kai voinut taas ajatella ensin. Mutta ei muuta kuin vuorikangasta ruttuun.
Niin, että ompelukoneella pääsi ompelemaan klipsun toisen puolen kiinni
pelkkään velouriin.

Tämän jälkeen vuori käännettiin sisälle.
Yläreunaan tikkaus.

7-normal.jpg
Nyt sitten lopullisesti retkipatja työnnettiin kankaiden väliin.
Ihan perille asti, velourpussukkaan.

8-normal.jpg
Mittasin vuorikankaan sopivaksi.
Alasauma kiinni.
Sitten vuorikangas työnnettiin retkipatjan koloon.

11-normal.jpg
Enää tabletti pussiin.

9-normal.jpg
Jotta voidaan huomata, että velourissa kiinni oleva klipsu on ihan väärässä kohdassa.
Pizzapatonki tuli jo uunista,
kääk, kiire! apua!

Pikaratkaisuna keksittiin ommella vuorikankaan ja velourin välissä olevasta repun nauhasta lenkki.
Ja eihän siitä itestään tullut mittään, kun niin ahdas kohta.
Pääsipä poikakin osallistumaan, 
kun kävi painamassa pakitusnappia.

Kun saatiin ommeltua, tuli mieleen, et pikkusen helpompi olis ollut,
jos sen tabletin olis edes välistä ottanut :D

10-normal.jpg
Ja poika keksi vielä, että lenkkiin tarvitaan tuollainen klipsu,
niin saa roikkumaan jostain, tai siihen jotain.
Onneksi sattui just sopivan kokoinen löytymään laatikosta.

Kuulemma oikein mainio ja ihanan pehmeä.
Ja turvallisin mielin voi nyt tablettia kuskata vaikka viikonloppuna äitin luokse.