Rakkaalla naapurillani oli syntymäpäivät tuossa muutama viikko takaperin.
Hälle halusin verhoista ja farkkujen takataskuista ommella lahjan.
Samaisella kaavalla kuin viimeksikin uunikintaat.
Itsellenihän en ripustuslenkkiä tehnyt, mutta koska naapurissa tämä saattanee roikkua seinällä naulakossa,
kaivelin kaapista pätkän pitsinauhaa lenkiksi.
Uunikintaan lisäksi keskiviikkona valmistin meille Rocky roadia.
Muutama pala jäi torstaina miehen luokse lähtiessäni vielä jääkaappiin odottamaan naapuria.
Toivottavasti kuppi on tyhjä, kun sinne palaan.
Keskiviikosta torstaihin elin tämmöisten seitsemän mukavan lätkän ja johtoläjän kanssa. Holterointi laitteen ikävyyksiin kun yhdistää kipeän kyljen, niin varsinkin nukkumaanmeno oli ihan hirveetä.
Kyllä täytyi yöllä pienet itkutkin tirauttaa, kun ei meinannut vessareissun jälkeen päästä takaisin sänkyyn edes. Mutta onneksi edes pienen pieni pätkä rytmihäiriöö tuli laitteelle otettua.
Minun tuurillahan on just siinä hetkessä puhelimesta tullut häiriötä tai muuta vastaavaa, eikä sitä näy missään...
Ai miksikös minulta nyt näitä tutkitaan?
Kesällä kuulin Ehlers-Danlosin syndroomasta(EDS) ja eräällä tyyppi II sairastavalla oli kuulemma aika samanlaisia nivel- ja lihaskipuja yms.
Niinpä fysiatrilta kun asiaa kyselin, alkoi hänkin asiaa pohtimaan ja päätimme tutkia minua lisää, jotta se voidaan edes poissulkea. Tuossa aiemmin olen käynyt jo ekg:ssä ja sydämen ultrauksessa eikä niistä löytynyt mitään.
Kun kerroin näistä kohtauksissa, joissa sydän hakkaa syyttä suotta ihan miljoonaa ulos rinnasta, päätti sydänlääkäri teettää vielä tämän 24h holteroinnin.
Vielä en tiedä mitä tämä tutkimus nyt kertoo, paitsi, että:
Jokaisen lätkän kohdalle jäi enemmän tai vähemmän ihorikkoa.
Nyt ei enää noihin koske ja kirvele, mutta selkeästi nähtävät jäljet edelleen minua koristavat.
Kommentit