Perjantai-iltana keksin, että voisin neuloa itselleni kuitenkin samanlaisen hatun mitä tässä syksyntalven aikana kaksin kappalein neulottu tuolle toiselle. Toinen se punamusta ja toinen vihreämusta. Yllättäen vihreä oli värivalintani ja toiseksi väriksi otin ruskean. 7 veljestä.

Lauantaina pääsin vasta aloittamaan työn, koska paksumpi pyöröpuikko oli jäänyt viime kerralta samaiseen paikkaan missä edellisen hatun lopetin: noin sadan kilometrin päähän siis. Lauantaina oli n. 3.5h autossa istumista, joten siinähän sitä tuli neulottua. Myös illalla euroviisuja kattoessa (voihan viisujen viisut, superfinaali ja kaikki) tuli neulottua hattua eteenpäin.

Hatun kavennusvaiheessa illalla harmittelin kun ei tullut otettua toisia puikkoja mukaan. Pitkä pyöröpuikko kun ei tuntunut hyvältä ratkaisulta tehdä hattua jota kavennetaan paljon.

Aamulla herätessäni muistin ihanitsestä lukeneeni joskus pyöröpuikon käytöstä pienemmissä neuleissa. Koitin kauheesti miettiä miten se oli, kun sillä hetkellä ei ollut mahdollisuutta netin käyttöön. Testaamalla sitten minä keksin itselleni tavan sillä pitkällä pyöröpuikolla neuloa hatun loppuun. Vähän ehkä hitaampaa kun useammalla puikolla neulominen koska silmukoiden siirtely vei aikaa (ehkä siihenkin oppii). Kuitenkin aamulla ei mennyt enää edes puoltatuntia kun hattu oli valmis.

Sitten olikin enää aika testata hattua. Uskotteko jos sanon, että oli aika kummallinen fiilis siinä vaiheessa kun oli pakkasta, oli hattu, ja oli hiukset olematta korvilla. Viiteen vuoteen mulla ei oo ollut hatun kanssa tukka olematta korvilla. Korviahan paleli kamalasti! Kuitenkin muuten hattu oli toimiva eikä edes yrittänyt tippua päästä lautaillessa. Tykästyin!