Marraskuun lopulla toin vanhempieni luota pitkään käyttämättömänä olleen keinutuolin kotiini. Keinutuoli oli isän mummon 1960-luvulla saama syntymäpäivälahja. Keinutuolin verhoilu on aikojen saatossa kulunut ja äitini ompelema päällys ei ollut makuuni, joten ompelin siihen heti päällisen mummoni vanhoista verhoista.

keinustuoli-normal.jpgKeinustuoli on ollut nyt kovassa käytössä ja jalkoja on mukava lepuuttaa juuri sopivan korkusella jumppapallolla.

Kuitenkaan tuo vihreä jumppapallo ei sisustukseen istu sitten millään, joten pitempään on ollut haaveena päällystää pallo virkkaamalla esim. matonkuteesta.
Mutta sitä innostusta virkkaukseen odotettiin

ja odotettiin

ja odotettiin

ja odotettiin

Kunnes ahaa-elämys tuli.
Minullahan on tätä samaa verhokangasta jäljellä, joten

1-normal.jpg
Leikkasin 8 kpl 77cm korkeita, 9(päästä)/23 (keskeltä)cm olevia suikaleita.
2kpl 17cm halkaisijaltaan olevia ympyröitä, jotka päädyin lopulta halkaisemaan puoliksi.

Jumppapallo on halkaisijaltaan 65cm.

2-normal.jpg
Ompelin 4 suikaletta kiinni toisiinsa.

3-normal.jpg
Otin hieman ylimääräisiä ylä- ja alapuolelta sisään, että muoto tuli pallommaksi.

4-normal.jpg
Seuraavaksi ompelin ympyräpalan puolikkaat toiseen päähän kiinni.

5-normal.jpg
Minulla sattui kaapista löytymään valkoinen noin 100cm pitkä vetoketju. 
Ompelin sen ympyräpalan läpi kulkemaan kohti toista päätä.

6-normal.jpg
Laitoin kankaan nurinpäin pallon päälle, joten sain suoraan nuppineuloitettua toisen sivusauman ja muutamasta kohdasta otin vielä vähän sisään. Vetoketju oli sen verran auki, että sen saa avattua, kun nuppineulat ovat paikoillaan.
Huom! Ei kannata tehdä aivan tyköistuvaa, jotta pienimmät jumppailut pystyy tekemään ilman päällyksen pois ottoa. 

Lopuksi ompelin toisen päädyn puoliskot ensin kiinni pitkiin suikaleisiin. Minulla vetoketju jatkoi vielä muutaman sentin näiden ympyräpalojen puolelle, joten kiinnitin vetoketjun ja samalla ompeleella suljin ympyrän puoliskot toisiinsa.

 

7-normal.jpg
Ja tässä se nyt sitten on!

Tämän työn tekemisen ilo oli siinä, että minulla oli koko ajan lähietäisyydellä pallo, jonka päällä muistin lepuuttaa kipeää selkääni. Työn tekeminen itsessään ei olisi vienyt kamalasti aikaa, mutta selkätilanteeni takia työ on edistynyt jopa turhauttavan hitaasti. Ei riitä yhden käden sormet kertomaan, kuinka monesti tämän projektin aikana pallon ruma väritys minua ärsytti, vielä kun tiesi, että ihan kohta ei enää!