Siskoni on pikku hiljaa kannellut minulle kasan rikkinäisiä farkkuja, josko niistä jotain keksisin. Monta kertaa olen jo ajatellut heittää menemään, kun minkäänlaista ideaa ja fiilistä ei ole tullut. Mutta säästössä ovat kaikki olleet.

Viime viikolla tuli vastaani tämmöinen blogiteksti. Ja heti päätin, että nyt on kerättävä nämä farkut sieltä, täältä ja tuolta säilytyksestä yhteen paikkaan ja lisää pyysin kavereilta (joista suurin osa edelleen saamatta), jotta pääsen heti lomareissulta palattua ompelemaan.


3-normal.jpg

Eli tarvitsin kasan rikkinäisiä farkkuja.
Hyväksi havaittu kaava oli OB 5/2012, jolla aiemmin olen tehnyt Kamomillahepasta itselleni neuletakin.
Kaapin perältä löytyi vanhoista verhoista vielä palaset puuvillaa hupun vuoreksi ja hihansuihin.
Hihansuihin laitoin myös kuminauhat.
Harmaa vetoketju löytyi varastosta (olin jo osittain nuppineulottanut pitkän vetoketjun, kunnes järki sanoi, että sehän täytyisi saada avattua kokonaan).
Ripustuslenkkiin löysin langanpätkän ystävän äidiltä saamasta pussukasta.
Josta löytyi myös juuri täydellisen värinen ompelulankakin.

2-normal.jpg
Leikkelin palat.  (Huomaattehan nämä minun täydelliset työtilat keittiönlattialla..)
Hihoja hieman levensin ja helmaa pidensin.
Pituus on L-kokoisten farkkujen aikalailla koko käytettävä mitta lahkeesta vyötäröön, taskuja kierrellen.

Huppua en leikannut langansuuntaisesti, kun loppui sopivan väriset ja kokoiset palat kesken. Enkä tietenkään malttanut odottaa, että olisin ihan päivänä minä hyvänsä saanut kaverilta lisää farkkuja.

5-normal.jpg
Taskuiksi valikoitui lähes-saman-väristen farkkujen etutaskut vyötärökaitaleen kera. Muut olin leikellyt jo palasiksi tai olivat väärän värisiä.
Harkitsin myös olisinko laittanut takataskut noiden tilalla. Tai ehkä jopa oikeasti tuonne taakse.

Jos olisin taskut suunnitellut etukäteen, olisin ommellut jo noita takin saumoja ommellessa sivut kiinni. Nyt ompelukone oli aika kovilla tikatessa taskua kiinni.
Ja onnistuinhan minä elämäni ensimmäisen kerran katkaisemaan saumurin neulan, kun huolittelin taskun reunoja. Onneksi mies tuli hätiin, kaivoi neulan pään pinseitellä pois ja vaihtoi uuden neulan. Ite en olis ees hoksannut useemman tunnin ompelun jälkeen, niskat ja selkä aivan jumissa, että mulla oli vaihtoneuloja olemassa...

Hihansuihin olin alunperin ajatellut laittavani resorit, mutta tahdoin kuitenkin paremmin mätsäämään huppuun. En ole vielä varma oliko päätös oikea.

6-normal.jpg
Huppuun farkkukangas on leikattu kaavan mukaan, mutta vuoren jätin hieman kapeammaksi. Tikkasin farkun kääntymään hieman sisällle.

7-normal.jpg
Huppua ommellessa tuli mieleen, että olisipa kiva, jos takissa olisi joku ripustuslenkki.
Elämäni ensimmäinen ripustuslenkki vaaleansinisestä neulosnauhasta. Ei ole siistein, enkä tiedä miten kestävä tämä ratkaisu on. Mutta nyt ainakin takki roikkuu nätisti naulakossa tästä ripustuslenkistä.


1-normal.jpg

 

4-normal.jpg

Ja sopivasti muuttui kelit lämpimämmiksi. Sovitaanpa nyt sitten, että takki saa roikkua rauhassa pitkälle syksyyn asti naulakossa.

8-normal.jpg
Ja tässä vielä ekstra kuvana hyvänmielen retiisit omasta penkistä. Maistuivat herkulliselta salaatissa.