Miehen luona yläkerrassa on pyörinyt vanha tuoli, jonka päällikangas oli hieman repeytynyt.
Varmaan vuosi sitten anopin kanssa puhuimme, että hän voisi sen joskus uusia.
Sittemmin kangas oli repeytynyt kokonaan ihan reunoja lukuunottamatta.

Tänään olemme järjestelleet paikkoja.
Siivonneet kaappeja.
Vaihtaneet huonekalujen paikkoja.
Vieneet vanhoja huonekaluja pois minun luota tulevien alta.
Ylipäätänsä koittaneet saada minun tavaroita mahtumaan johonkin koloon.

Niin tänään on myös loistava idea keksiä lisää tekemistä, kun sitä muutenkaan ei muka jo olisi riittävästi.

Näinpä minä otin yläkerrasta matkaan tuolin istuinosan.
Leikkelin vanhan kankaan riekaleet pois.
Teinkin sen lopulta ulkona, koska kankaan alta löytyi niin paljon pölyä.

Sitten nappasin "tuhoa nämä käsitöihin" -kasasta vanhan hupparin.
Totesin, että selkäkappaleesta saa loistavasti uuden päällisen.
Anopilla olisi niittipyssy.
Liian kaukana, ei auta nyt.
Hain kellarista vasaran ja pieniä nauloja.
Odotin hetken, olisiko mies ymmärtänyt sanomatta tulla naulaamaan.
Ei ymmärtänyt.
Aloin paukuttaa ja 95% nauloista onnistuikin nätisti. Loput sitten vain on siellä vinksallaan.
Mut onpahan ainakin käsintehdyn näköistä varmasti!
Naulaamisen edetessä leikkelin kankaan irti.
En siis leikannut ensin valmista palaa, koska olisihan se nyt ollut vain järkevää.

Nyt sitten passaa tuolin olla ylimääräisenä yläkerrassa.
Ehkä kuitenkin houkuttaa enemmän istumaan, kuin edellinen kauhistus.