Noh, kuten viimeksi kerroin, oli edellinen 45cm vetoketju aivan liian lyhyt vetoketju. Minulla oli myös yksi liian pitkä vetoketju, 55cm. Näin ollen fiksuna tyttönä ajattelin, että ongelma ratkeaa ostamalla siitä välistä vetoketjun. 50 cm. (En siis ainakaan itse ole nähnyt eurokankaassa ruskeita vetoketjua muun mittaisia noissa pitkissä. 5cm välein menee)

Tänään ehdin istahtamaan ompelukoneen ääreen. Ei oikeesti voi olla totta. Meinas jo itku tulla, kun huomasin tämän uusimman, 50cm vetoketjun olevan LIIAN LYHYT.
Jussille esittelin hienoa vetoketjukokoelmaani ja Jussi sanoi parhaan vaihtoehdon olevan lyhentää pitkä vetoketju. Samaan lopputulokseen itsekin tulin, koska kaupassa en tosiaan muita ole nähnyt ja pitemmästä on pikkusen helpompi lyhentää, kun lyhyestä pidentää.

Sitten rupesin nuppineulottamaan vetoketjua kiinni paitaan. Yllätys yllätys. Tämä pitkä vetoketju ei ollut oikeesti kuin ehkä joku 2mm liian pitkä vetoketju... Mitenköhän minä oon sitä mittaillut joskus, kun sain sen näyttämään ihan ylipitkältä silloin???

Vetoketjun jälkeen ompelin hihansuihin resorit. Eikä sekään tietysti niin täydellisesti mennyt. Pikkusen paremman näköinenhän tuo paita olisi, jos hihansuun ja helman resorit olisi samoinpäin, eikä että hihansuissa olisi nurjapuoli ylöspäin. Ja tietysti olin molemmat ehtinyt ommella ympyräksi ja huolitella alalaidan. Ei muuta kun salkkareitten aikana kovaa purkamista.

No sitten kun oltiin katseltu salkkarit ja lenkkeilty koiran kanssa niin rupesin ompelemaan vihdoin oikeinpäin resoreita. Muuten ihan hyvä, mutta ensimmäinen tuli ommeltua nurjapuoli ylöspäin, eli sauma jäi mukavasti näkymään.

Vihdoin olin melko tyytyväinen paitaan, mutta taskut tuntui vielä kivalta lisältä. Onhan tää kuitenkin tämmönen selvästi hupparityyppinen pusero. Suht vaivatta sain taskut laitettua kiinni, mutta kun viimeistä sivua ompelin, huomasin, että oon leikannut nää taskut väärään suuntaan. Eli siis langansuunta on just päinvastainen kun mitä pitäis olla. Mut en enää jaksanut. En tiiä riittäiskö toi kangaskaan uusiin taskuihin... Jos joku kysyy, niin tän kuuluu olla näin!

Sit vielä epämuodostuneet kaks sydäntä rintaan pienenä brodeerauksena ja ei kun menoks.

---
Ja jos pitäis jotain yhteistä löytää mun joka ikisestä varsinkin isommasta ompelusta, niin se olis kyllä se, että mikään ei onnistu täydellisesti ja lopuks ärsyttää korjaaminen jo niin paljon, että se ei oikeestaan haittaakaan mua.
Lopputuloksiin oon kuitenkin itse ollut lähes aina ihan tyytyväinen, että silleenhän nää on onnistuneita tuotoksia. Kaikki vaatteet käytössä (paitsi ne yhet kivoimman vihreet housut, jotka kutistu vähän liikaa, enkä oo jaksanut pidentää vielä ja vähän meinaa nää toisetkin vihreet ärsyttää liikaa kun en tiiä miten oon pystynyt ompelemaan vetoketjun ihan tosi huonosti. se näkyy liikaa!)