Hirmuinen into ommella, mutta sadepäivä laittoi ranteet ja sormet kipeiksi.
Sormet tuntuvat turvonneilta palloilta, mutta näyttävät normaaleilta.
Kynsien alta joku kaivelee lusikalla.
Selkä ei taivu pitkäksi aikaa lattialle.
Ruokapöytä on täynnä läksykirjoja, leivän murusia ja komeuden kruunaa kahvilla kuorrutettu tietokoneen näppäimistö.
Niskatkaan eivät kestä nuppineuloitusta.
Jotain nopeaa on silti nyt tehtävä.
Näytettävä fibromyalgille, että ei se kokonaan minua hallitse.
Pengon "käytä minut käsitöihin" vaatelaatikkoa.
Nappaan ruman värisen, kumman mallisen ja varmaan melko käyttämättömäksi jääneen yömekon kasasta.
Mukavia, tarpeeksi pitkä lahkeisia yöhousuja on minulla aivan liian vähän, joten yömekosta yöhousuiksi olkoon hänen kohtalonsa.
Laitan omat yöhousut päälle malliksi.
Vyötäröön muistetaan jättää kääntövaraa riittävästi.
Sitten vain niks naks haarovälistä pala pois ja tuolta kainaloiden kohdalta vyötärö katki.
Surautin saumurilla yhdellä saumalla housujen sisäsaumat.
Käänsin nuppineulottamatta, hyvin vapaalla kädellä ommellen vyötärölle kuminauhakujan.
Pujotin kuminauhan.
Ja sovitus ja tädää, valmista tuli.
Ylimääräiseksi jäi siis haarovälistä palanen ja hihat.
Etupuolelle jää vähän käytössä pussia ja rumat ne on kuin mitkä, mutta kyllähän niillä ehkä yönsä voi nukkua.
Ainakin paremmin, kuin alkuperäisen mekon kanssa.
Pahoittelut myös kuvalaadusta. Edelleen ulkona sattaa vettä eikä nyt oikein ole kuntoa keksiä parempaakaan kuvakulmaa.
Kommentit