Kauan sitä himoitsin,
nyt on Pikku Piltin Ruskamekon kaava omani.

Lyhensin helmaa eikä kuminauhat olleet ihan niin lyhyet,
kuin ohjeessa suositeltiin.

Ensimmäisen version harjoittelin fleecestä,
koska se on kovin armollinen materiaali, jos ei ihan täysin olisi joka kohdasta istunut tai muuten onnistunut mekko.


Voi jestas miten ihanan lämmin siitä tuli.
Kipeä niskani rakastaa tätä lämpöä!


Seuraavaksi uskaltauduin leikkelemään joustofrotee Kamomillahepan palasiksi.


Kuvien otto tämmöisenä harmaana, pimeänä, lumettomana päivänä on hankalaa.
Olisin halunnut mennä ulos, mutta on niin märkää, ettei olisi saanut mitenkään siedettäviä kuvia.
Ja koitappa sitten sisällä löytää joku soppi, jossa valo riittäisi.
Pitäisi olla studio!