Sain taas sen loistoidean. Jos tänä vuonna oikeesti tekis noille marjapuskille ne kehikot. Monena vuonna siis meinannut ja saavutukseni on ollut, et oon ettinyt puita mistä tekis. Tänä vuonna aattelin saada enemmän aikaan. Ja näin ollen kävin ettimässä vasaran ja naulat sillä aikaa kun iskä kaiveli mulle puut, sahan ja sahaustelineen. Hain vielä mittanauhan ja kävin mittailemassa erään puskan juurella minkä pituset palikat tarvii. Ja ei muuta kun saha laulamaan. No meinasin heti jo luovuttaa sahauksen kanssa, et en mä enää ees osaa sahata, mut kyllä se siitä sit alko sujumaan. Maailman nopein sahaaja en kyllä oo, mut sain kuitenkin sahattua kaikki tarvittavat pätkät.

No sitten minä meen puskan juurelle niitten palikoitten kanssa. Maahan kepakot uppos oikein hyvin eikä mitään ongelmaa. Mut sitten. Pitäis naulata ne vitsin välipuut siihen. No onneks fiksuna tyttönä tajusin sen, että mun ei oo ihan pakko kyykkiä siellä puskan juurella hankalassa asennossa vaan mä voin lyödä ne naulat sen ensimmäisen puun läpi kuitenkin jo paremmassa asennossa. Ensimmäiset lyönnit sujui ihan hyvin, mutta hitto. Sitten ei vaan tapahu mitään vaikka miten hakkaa. Korkeintaan naula vääntyy. Aikani tuhratessani menin itkemään iskälle, että ei tästä tuu mittään. Iskä löi kaks kertaa ja naula oli läpi... Niinpä. Noh, päätin kuitenkin yrittää vielä. Seuraava naula meni paljon helpommin jo läpi asti.

Sen jälkeen tulee se kohta, et nyt pitäis lyyä ne kiinni niihin maatolppiin. Nap nap nap ensimmäinen meni ihan ok. Ensimmäinen maatolppa oli myöskin vanha, mutta kuitenkin ihan tukevan olonen keppi joten en vaihtanut sitä... Nap nap nap ja toinen oli lähes tulkoon kiinni, niin ensimmäinen pää irtos.

"Mä en kyllä naulaa enää yhtään mitään"