Viime viikot ovat kuluneet asioita hoidellessa, tavaroita pakatessa, kirpputorilla turhia myydessä ja sopivissa väleissä ruokaessuja kiireesti ommellen.

Asuntoni tuli nimittäin myytyä ja piti loputkin kimpsut ja kampsut muuttaa miehen luokse. Melkein kaikkea on tuplasti vaikka vuoden verran ollaan jo muuttoa silmällä pitäen koitettu vähentää tavaran määrää. Miehen lapsetkin todenneet vähän väliä, että täällä on nyt ihan hirveesti tavaraa!

Kankaatkin on nyt ihan miten sattuu enkä meinaa löytää enää mitään mistään. Mutta eiköhän tämä pikku hiljaa tästä taas järjestyksen löydä.
Siis heti sen jälkeen, kun juhannuksen jälkeen olisi tarkoitus rempata vähän toimivampia kaappeja vanhojen tilalle.


Välillä tässä tuuminut, että olisinko kaikki tilaustyöt laittanut jäihin.
Mutta jos näin suloiset pienet ihmiset tarvitsevat essuja, niin kuinka heille voi sanoa, että odotappas kuukausi?
Ette usko kuinka ilahduttavaa on jo se, että joku haluaa ostaa ompelemani essun, saati sitten ne jälkikäteen tulleet kiitokset ja kehut.
Niiden voimalla syntyy vielä vaikka kuinka monta essua!