Tämä blogiteksti kertoo ystävästäni, rakkaastani ja välillä hermoja kiristävästäni Fridas Lovely Trick or Treat eli Repa -koirastani.

Ystävänpäivänä Jyväskylässä 2008

Minulla oli ollut pitempään jo koirakuume, mutta silloinen poikaystäväni oli allerginen koirille. Kuitenkin, kun tutustuimme hänen serkkunsa Bichon Friseniin, niin se oli siinä.
Ja kohta huomasimmekin huristelevamme Vaasassa hakemassa pikku Repaa kotiin.

Reilu kaksi viikkoa sitten Repa hyppäsi normaalisti sohvalta alas lattialle. Ikävä kyllä tällä kertaa oikea takajalka kolahti sohvapöytään kohtalokkaasti.
Siinä rytinässä polvesta meni ristisiteet ja kipulääkkeen voimallakin elämä on todella hankalaa Repalle.

Repa on saanut elää pitkän, lähes terveen elämän. 
​Se kai tästä lopullisuudesta tekee edes hieman helpompaa.

Pallohommia toukokuussa 2008

Mutta kysynpähän vain, kuka nyt

- pissii kuivumassa oleville puhtaille pyykeille
- haukkuu naapurit yksin ollessaan
- laittaa ovenpieliin uutta ilmettä kynsillään
- nukkuu minun peitolla ja vie muutenkin tilaa sängystä
- laittaa sydämeni hyppäämään muutaman ylimääräisen kerran juostessaan suoraan kohti autoa
- piipittää ja vikisee pimeässä sängyn vieressä
- tulee ommellessani nukkumaan jalkojen päälle
- räyhää muille koirille?

Joulukuu 2008

Mökillä helmikuussa 2009

Kesä 2009

Jyväsjärvellä helmikuussa 2010

Entäs kuka nyt

- tulee illalla mahani päälle iltarapsutukselle
- pitää huolen kasvojeni pesusta
- pelottelee möröt pois
- on kotona vastassa intoa puhkuen
- lohduttaa
- seuraa minua kuin hai laivaa
- nukkuu kanssani päiväunia
- vie minut päivittäin ulos
- kuuntelee pää kallellaan tarinoitani
- rakastaa minua vilpittömästi nyt ja aina?

Mökillä viimeistä kertaa 9.3.2014

Repan viimeiset puuhommat 11.3.2014

Hyvää matkaa sateenkaarisillalle! Kyllä me vielä kohdataan <3