Kirjoitanpa nyt vihdoin ja viimein edes vähän meidän kesäisistä kesäpäivistä, jolloin pata porisee ja langat värjääntyy.

Ensinnäkin, lankojen värjäys päivät ovat aina mahtavan aurinkoisia ja lämpimiä, vaikka muuten olisi ollut odotettavissa kylmempää ja tai sateista.

Ensimmäisenä päivänä täytyy kerätä kasvit, josta väriä tahtoo lankaan saada. Hirmuisen paljon emme ole jaksaneet kuitenkaan tutustua kaikkiin kirjoihin ja tietoon, että mitä kannattaisi ja mihin aikaan vuodesta ja millä puretusaineella, vaan lähdemme liikkeelle hyvin fiilis pohjalta.

Kun kasvit on kerätty, ne pilkotaan vesiastiaan mahdollisimman pieniksi palasiksi. Tämäkin vähän fiilispohjalta, että miten aina jaksaa pilkkoa.

Näissä vesiastioissa kasvit viettävät yönsä ja seuraavat puuhat aloitetaan vasta seuraavana päivänä. Joitain poikkeuksia lukuunottamatta, kun ei olla maltettu odottaa.

Seuraavana päivänä vesiastiat kasveineen päivineen kaadetaan suureen pataan kuumenemaan. Tunteroinen tätä savuavaa keitosta keitellään. Samalla laitetaan lankoja valmiiksi vyyhdiksi, kerätään polttopuiksi kuivia risuja ja näin ollen siistitään mökin ympäristöä ja mahdollisesti tehdään kaikkea muuta tarpeellista, kuten uidaan, syödään ja luetaan.

Kun sen tunteroisen keitos on melkein-kiehunut se nostetaan nuotiolta alas jäähtymään. Kasvit siivilöidään pois ja annetaan keitoksen jäähtyä noin 40 asteiseksi (muistaakseni). (ja muistakaa et jos viette äitiltä keittiöstä siivilän, niin älkää palauttako sitä enää!)

Tässä vaiheessa vyyhditetty lanka on laitettu lämpöseen veteen likoomaan. Puretusaine (me käytetty aina alunaa) mitataan kuumahkoon veteen ja sitten se sekotetaan siihen itse keitokseen (muistaakseni näin). Kun puretusaine on vedessä nostetaan lankavyyhti myös veteen eli siihen pataan. Pata nostetaan tulelle ja hitaasti annetaan lämpötilan nousta taas lähelle kiehumispistettä. Hirveen paljon vähemmällä työllä ehkä pääsis jos vyyhtiä ei upottais veteen vaan sillä olis joku keppi missä se roikkuis ja sitä käänneltäis, koska sillon se ei pääsis menemään niin solmuun, mut me kyllä ollaan surutta hukutettu se sinne aina.

Kun lankavyyhti on lähes kiehunut vedessä (kasveista lähtenyt väriaine plus puretusaine) tunteroisen se nostetaan pois huuhteluveteen. Me ollaan huuhdeltu sankossa tai parissa, jonka jälkeen viimeinen huuhtelu on tapahtunut järvessä.

Siinäpä se nyt lyhykäisyydessään. Ja ai, että mihinkä me sitten aina se koko päivä saadaan käytettyä? No kun meillä on vaan yksi pata ja nuotio, niin jokaisen langan värjäykseen menee aikaa, että se kasvivesi on lähes kiehumassa tunnin. Sitten menee aikaa, että saa jäähdytettyä tämän lähes kiehuvan veden n. 40 asteiseki. Ja ennen kuin se sitten taas kiehuu ja siitä tunti, niin kyllähän tässä on jo ihan mukavasti mennyt aikaa...

Ja kaikkea mitä ollaan testattu:
kesä 2006:
- kuusen käpy
- männyn käpy
- pihlajan lehti
- kuusen käpy + männynkäpy seos

kesä 2007:
- lupiini (kukkinut jo, varsi, kukkaosaakin)
- kanerva
- jotkut ruskeat sienet + lupiinin väri
- pietaryrtti
- raparperin lehti (ei tarvitse alunaa)
- tuoksuvattu
- katajan havut