Noh, ensinnäkin. En tullut itseni kanssa yhteisymmärrykseen mekon mallista, eikä ollut vapaaehtoisia ompelijoita, joten menin kesän juhlat vanhoilla mekoilla.

Rannevammailin lähestulkoon koko kesän, joten ei puhettakaan, että olisin kunnolla tehnyt mitään koska en pystynyt puristamaan mitään, enkä pystynyt tekemään minkäänlaista kiertoliikettä. (Esimerkin omaisesti kerrottakoon, että pahimpina kipuiluina en päässyt kotiin sisälle avaimillani, kun ei kärsinyt puristaa ja kääntää avainta.)

No mutta, jotain kuitenkin.
Kesähousut ruskeasta puuvillasta.
Samalla tutulla kaavalla. Valmistui kuin valmistuikin juuri ennen Rooman matkaa. Reissuun lähtö aamuna vielä ommeltiin nappia jne. Taskut eivät valmistunut ikinä, mutta eipähän ollut taskuvarkaille niin paljon töitä.

Jälkimmäisten ystävien häälahjaksi ompelin kaksi patalappua ja essun. Enkä oikein pysty ymmärtämään, miten minä sain yksien patalappujen teon niin kamalan hankalaksi. Halusin ehkä tehdä vähän liian siistiä jälkeä hankalasti. Ompelin ja Purin ja Ompelin ja Purin...

Sitten vielä pikku hiljaa sain neulottua loppuun kevään luennoilla aloittamani lapaset. Muistelen miettineeni, että teen niistä kynsikkäät (tai onko ne kynsikkäät, jos sormille ei tule erikseen omia reikiä), mutta jostain syystä olin kuitenkin ensimmäisen neulonut jo valmiiksi, kokonaiseksi lapaseksi. Koska olin ajatellut saada tiukat kynsikkäät, oli silmukkamäärä vain 40 (lankana 7veljes, yleensä teen tyttöjen lapasiin nykyään 44) ja näin ollen lapaset on melkosen tiukat. Ehkä pitää löytää jostain vieläkin pienempi kätinen tyttö, jonka sormet on kuitenkin yhtä pitkät... (Se saattaa näyttää jo melko anorektiselta tapaukselta kyllä siinä tapaukesssa)