Tänään itseäni niskasta kiinni pitäen kaivoin esille vihdoinkin luokkakaverille menevän keltaisen huivin. Noh, heti alkuunsahan muistin, että keväällähän minä jo kyllä hoksasin, että tuota lankaa on liian vähän.

Virkkasin jäljellä olevan langan lähes loppuun ja näin ollen sain huivin hapsuja vaille valmiiksi. Oon aika ylpee kuitenkin itestäni, kun kaverille lupasin ennen kylmiä ilmoja (silloin viime keväänä siis oli tästä puhetta) ja nythän minä sen sain. Mukavaa myös siinäkin mielessä, että tämä tyttö lähtee kohta kauas pois (blogi: http://mikstoimenee.blogspot.com/) ja huivi on valmis ennen sitä. (kuhan vaan sitä lankaa löytyisi jostain niihin hapsuihin)